Predikaatti on lauseen ydin. Tekstissä on niin monta
lausetta kuin on predikaatteja. Predikaatti voi muodostaa lauseen yksin.
PÄÄLAUSE
Päälause on lause, joka voi olla yksin.
Rinnastuskonjunktiot
yhdistävät samanarvoisia lauseita (PL + PL tai SL + SL): ja, sekä, sekä – että,
-kä, eli, tai, joko – tai, vai, mutta, vaan, sillä --> ehkä pilkku, ehkä ei; pilkkua
ei tule, mikäli lauseilla on yhteinen lauseenjäsen.
SIVULAUSE
Sivulause tarvitsee aina seurakseen päälauseen. Sivulause ei
koskaan voi olla yksin. Sivulause erotetaan päälauseesta pilkulla. Sivulauseet
voivat olla keskenään rinnasteisia.
1.
Alisteinen sivulause: alkaa alistuskonjunktiolla
(että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes, ellei, jollei)
2.
Relatiivisivulause: alkaa relatiivipronominilla
(joka, mikä)
3.
Kysyvä sivulause: alkaa kysymyssanalla (kuka,
mikä, ken, kumpi, kumpainen, -ko, -kö)
LAUSEENVASTIKE
Lauseenvastike vastaa sivulausetta. Lauseenvastikkeessa ei
ole predikaattia vaan verbin nominaalimuoto. Lauseenvastiketta ei eroteta
pilkulla päälauseesta.
1.
Referatiivinen lauseenvastike vastaa
että-sivulausetta (sinun tietävän -->
että sinä tiedät)
2.
Temporaalinen lauseenvastike vastaa aikasuhteita
ilmaisevaa kun-sivulausetta (hänen tullessaan/tultuaan kotiin --> kun hän tuli/oli
tullut kotiin)
3.
Finaalinen lauseenvastike vastaa tarkoitusta
ilmaisevaa jotta-sivulausetta (Lomailen levätäkseni --> Lomailen, jotta lepäisin)
4.
Modaalinen lauseenvastike vastaa tekemisen tapaa
ilmaisevaa siten että -sivulausetta (Juoksen laulaen --> Juoksen siten, että laulan)
VAILLINAINEN LAUSE
Vaillinainen lause on lause, joka ei ole lauseenvastike ja
jossa ei ole predikaattia. Vaillinaisia lauseita käytetään tyylikeinoina
esimerkiksi kaunokirjallisuudessa. Asiateksteihin vaillinaisia lauseita ei
suositella.