Lause ja pilkku

Predikaatti on lauseen ydin. Tekstissä on niin monta lausetta kuin on predikaatteja. Predikaatti voi muodostaa lauseen yksin.

PÄÄLAUSE

Päälause on lause, joka voi olla yksin.

Rinnastuskonjunktiot yhdistävät samanarvoisia lauseita (PL + PL tai SL + SL): ja, sekä, sekä – että, -kä, eli, tai, joko – tai, vai, mutta, vaan, sillä --> ehkä pilkku, ehkä ei; pilkkua ei tule, mikäli lauseilla on yhteinen lauseenjäsen.

SIVULAUSE

Sivulause tarvitsee aina seurakseen päälauseen. Sivulause ei koskaan voi olla yksin. Sivulause erotetaan päälauseesta pilkulla. Sivulauseet voivat olla keskenään rinnasteisia.

1.       Alisteinen sivulause: alkaa alistuskonjunktiolla (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes, ellei, jollei)

2.       Relatiivisivulause: alkaa relatiivipronominilla (joka, mikä)

3.       Kysyvä sivulause: alkaa kysymyssanalla (kuka, mikä, ken, kumpi, kumpainen, -ko, -kö)

LAUSEENVASTIKE

Lauseenvastike vastaa sivulausetta. Lauseenvastikkeessa ei ole predikaattia vaan verbin nominaalimuoto. Lauseenvastiketta ei eroteta pilkulla päälauseesta.

1.       Referatiivinen lauseenvastike vastaa että-sivulausetta (sinun tietävän --> että sinä tiedät)

2.       Temporaalinen lauseenvastike vastaa aikasuhteita ilmaisevaa kun-sivulausetta (hänen tullessaan/tultuaan kotiin -->  kun hän tuli/oli tullut kotiin)

3.       Finaalinen lauseenvastike vastaa tarkoitusta ilmaisevaa jotta-sivulausetta (Lomailen levätäkseni --> Lomailen, jotta lepäisin)

4.       Modaalinen lauseenvastike vastaa tekemisen tapaa ilmaisevaa siten että -sivulausetta (Juoksen laulaen --> Juoksen siten, että laulan)

 

VAILLINAINEN LAUSE

Vaillinainen lause on lause, joka ei ole lauseenvastike ja jossa ei ole predikaattia. Vaillinaisia lauseita käytetään tyylikeinoina esimerkiksi kaunokirjallisuudessa. Asiateksteihin vaillinaisia lauseita ei suositella.